Uusia maksutapoja - Apple Pay, Google Pay sekä MobilePay
Tutustu apinajengiin: Reima Innala

Tutustu apinajengiin: Reima Innala

Tutustu apinajengiin: Reima Innala

Olen Reima Innala, yhden lapsen isä Orimattilasta. Harrastanut frisbeegolfia vuodesta 2009.

Kipinän lajiin sain, kun opiskelin vuonna 2008 ajoneuvoverhoilijaksi TEAK:lla Teuvalla ja opiskelukaverini Aleksi Tarkiainen sai minut kokeilemaan lajia. Tilasimme samantien kiekot ensimmäisestä nettikaupasta, joka eteen osui. Ensimmäiset kiekkoni olivat Dx Teebird, Dx Roc ja SS Omega. Bäginä toimi vanha läppärilaukku. Näillä kiekoilla lähdettiin kokeilemaan Kauhajoen Uimahallinpuiston 18-väyläistä rataa ja kipinä syttyi samantien. Illalla kierroksen jälkeen tilattiin jo lisää kiekkoja. Tällä kertaa Pro Starfire ja Star Cro. Mitään hajua ei ollut miten kiekot käyttäytyy, mutta nimet kuulostivat houkuttelevilta. Tuolloin kiekoissa ei ollut vielä minkään sortin lentonumeroitakaan. Starfire osoittautui erittäin hyväksi forekiekoksi, kun tekniikka oli mitä oli. Kauhajokiset kun eivät olleet kovin halukkaita jakamaan osaamistaan.

Pari kuukautta heiteltiin Aleksin ja kämppikseni Teemu Tapion kanssa ennen kuin Aleksi sai houkuteltua viikkokisoihin. No eihän se auttanut kuin lähteä ja heti ekoissa kisoissa saavutin suuren merkkipaalun. Heitin Ilkka Tammisen kanssa samassa ryhmässä yhdessä Toni ja Hannu Mäenpään kanssa. Kisoissa olin viimeinen, mutta se ei haitannut. Fiilikset oli mahtavat, kun pääsi kisaamaan ilman kuukausien treenejä, kalliita lisenssejä  ja järkyttävän kalliita varusteita. Teininä harrastin jääkiekkoa ja olin maalivahti…

Kisojen jälkeen koneelle ja taas lisää kiekkoja. Samoja moldeja mitä jo oli, mutta paremmalla muovilla. Kaksi Star Teebirdiä ja Star Starfire. Aleksi sai puhuttua ympäri ostamaan vielä Innovan Bossin, kun oli kuulemma aivan jäätävä kiekko. Ostin sitten R-Pro Bossin ja First Run Star Bossin. R-Pro lensi Kauhajokeen heti seuraavana päivänä saapumisestaan, eikä sillä olisi mitään tehnytkään. Star Boss oli luottokiekko pidempiin heittoihin. Joskus jopa 90 metriä… 😀

Teuvalla oli myös oma 9-väyläinen Parran leirintäalueella. Siellä tuli käytyä moneen kertaan ja paras kierros tulos oli -8 sisältäen yhden holariketjusylyn ja heti seuraavalla väylällä holarin. Väylien mitat jotain 50-90 metriä. Alle vuoden harrastaneelle tuollainen tulos oli ihan mahdoton.

2009 heinäkuussa uskalsin mennä Lahden Frisbee Clubin frisbeegolflajiesittelyyn Launeen perhepuistoon Lahteen. Siellä tapasin yhden parhaista ystävistäni Henry Rantasen, joka on harrastanut lajia ennen kuin kiekkoja oli edes keksitty. Tai niin hän ainakin asian aina kuvailee. Ostin LFC:n kojusta Star Valkyrien. Tämä kiekko mullisti heittoni. Valkilla sain ensimmäisen kerran 100 metriä rikki järkyttävällä sääliässällä, kutsutaan myös tuttavallisemmin flex shotiksi.

Seuraavan päivänä lähdin kokeilemaan Mukkula Disc Golf Parkin tarjontaa. En ollut uskoa silmiäni Kauhajoen jälkeen. 3x5m tekonurmitiit verrattuna Kauhajoen muutamaan puutarhakiveen. Harjoitus/lämmittelyalue – Kauhajoelle ei lämmitellä eikä reenata. Itse kierros kiteytyy väylään numero UNO. Ensimmäinen heittoni IKINÄ Mukkulan radallla silloisen tyttöystäväni minulle ostamalla Champion Wraithilla. Silloin väylä piti pelata joko forella tai antsalla, koska edesmennyt mandopuu näin määräsi. 

Katsoin heitolle sopivan sääliässälinjan ja heitin. Väylän pituus oli joku 85 metriä reiluun alamäkeen. Toki Mukkulaan kuuluen oli tiukka griini OB-tikuilla varustettuna. Kiekko lähti kädestä niin kuin suunnittelin ja mitäpä muuta voi odottaa kuin HOLARI!! Ensimmäinen heittoni ikinä Mukkulassa ja holari.. Aivan mahtavaa!!. Kakkosväylän tiillä olleet junnut huusivat ihan hulluna ja kysyivät miks en huuda. Vastasin et mun ei tarvii huutaa ittelle. Heitin loppukierroksen junnujen seurassa ja ei siitä enää mitään tullut, mutta ihan sama. Eka heitto oli mahtava.

Elokuussa 2009 otin osaa isoon kisaan. Seppo Nieminen 25th Classic 2009 Kauhajoella. Paikalla oli Jesse Heinonen, joka vei kisan ennen Marko Jokimäkeä. Muita en muistakkaan. Ite pelasin kaikki kolme kierrosta loppuun. 🙂

Kilpailussa tutustuin hänee itseensä Seppo Niemiseen ja pääsin käymään jopa hänen ”kiekkokaupassaan” autotallissa Kauhajoen Topeekalla. Toki Sepolta kiekkoja oli ostettava, kun kauppamies oli. Mukaan tarttuin FLX Avenger SS ja Z Force. Mitään mullistusta näistä kiekoista bägiin ei tullut, koska Avenger oli Valkyrie ja Force oli Boss.

Seuraavana tiistaina Kauhajoelle viikkokisoihin. Harmittavasti oli vain Ilkka Tamminen, Toni ja Hannu Mäenpää mun lisäksi kisoissa. Ei pelattu normaalista 2 € per naama panoksesta vaan heitettiin muuten vaan. Tämä on jäänyt harmittamaan pitkäksi aikaa kunnes tajusin, että Ilkka Tamminen on Suomenmestari ja mä oon joku noviisi Orimattilasta. Voitin nimittäin tuon kisan ja Ilkan kolmella heitolla kokonaistuloksen ollessa -5.

Sitten loppui koulu Teuvalla. Takaisin Orimattilaan… Ei sittenkään.. Muutimme tyttöystävän kanssa Lahteen ja ja friba jatkui, kun naamatkin oli jo tuttuja. Asuimme vuoden Lahdessa, jonka jälkeen ikävästi tiemme erkani ja muutin takaisin synnyinseuduille Orimattilaan. Vuosi oli tuolloin 2011.

Talven heittelin Lahden poikien kanssa Karvalakkisarjaa ympäri Suomen. Sitten keväällä päätin, ettei Orimattila saa olla ilman rataa! Ihan vaan siksi, etten minä jaksa jaksa lähteä 25 km päähän heittämään kiekkoa. Otin kaupungin kanssa asian puheeksi ja Tuomalan Tuukka silloinen kaupungininsinööri oli erittäin kiinnostunut ja halusi tukea hanketta. Kaupunki lupasi maa-alueen käyttöön ja minä rakensin korit ja suunnittelin väylät. Aluksi 13 väylää. Silloin oli vain paljon intoa, kun sai jostain päättää. Suurin osa väylistä täysiä hasardeja eikä mitään järkeä!! Kunhan oli rata ja korit missä heittää. Onneksi Tomi Korpinen tuli auttamaan ja rupesimme suunnittelemaan uusia väyliä ja mahdollisuuksia.

Tulimme myös siihen tulokseen, että Orimattila tarvitsee oman seuran, joka ylläpitää rataa. Valmistin uudet korit Orimattilan Kiekkopuistoon ja nämä korit tunnetaan nykyään nimellä NBDG GORILLA toki sillä erotuksella, ettei Orimattilan alkuperäisiin ole vieläkään vaihdettu virallisia ketjuja.

2012 ja 2013 järjestin Karvalakkisarjan kisat talvella tutustuttuani Jukka Vieriin myöskin Kauhajoella.

2014 järjestin ensimmäisen Suomen Frisbeegolfliiton alaisen kilpailun HELAHEITOT. Kilpailuun ilmoittautui 137 pelaajaa ja jouduin heti tilanteeseen, että piti laajentaa kilpailu kahteen lohkoon. Tämä oli ensikertalaiselle paljon, mutta kunnianhimo kävi edellä. Ensimmäinen pelaajakokous jännitti niin paljon, että teki mieli itkeä. Kaikki meni hienosti ja oli kiva seurata kilpailunjohtajana huippuheittäjien peliä. Muutamia vain mainitakseni mukana oli mm. Juho Parviainen ja Janne Hirsimäki. Paikalla oli myös silloinen SFL:n puheenjohtaja Ville Kotamäki.

Olin saanut heiton kulkemaan ja ratinki noussut jo 918, kunnes elokuussa Heinola Treasure Hunt:ssa hajosi selkä. Jere Pohjankoski oli ensiapuna, muttei auttanut. Tekemätön paikka. Vain lepo ja rauhallinen yleispalauttava harjoittelu auttaa. Eli käytännössä, kun kivut antoi myöden lähettiin heittämään. Tästä ihanasta uhmasta olen kärsinyt vuoteen 2018 asti kunnes tajusin rauhoittua ja antaa selälle aikaa parantua, että voin kuntouttaa sen tasapuolisesti.

Helaheitot sai jatkoa vuonna 2015, jolloin pelaajia oli 177 ja 2016 jolloin 188 pelaajaa, mikä tekee siitä Suomen suurimman yksipäiväisen kahden kierroksen kilpailun!!

Tästä eteenpäin olen saanut suuren kunnian edustaa Team Natural Born Disc Golferia mistä olen nöyrimmin kiitollinen Juhalle ja Mikelle. Tarinaa tulee vielä lisää mutta tässä taustoja näin ensi alkuun.

Kirjoittaja

Reima Innala

Team Natural Born Disc Golfer

Olen Reima Innala yhden lapsen isä Orimattilasta. Harrastanut frisbeegolfia vuodesta 2009.

Löydät minut usein kilpailujärjestäjän tehtävistä Orimattilassa ja lähialueilta.